Etnomusikologian ja kulttuurisen äänentutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassa analysoin yksityisen ja yhteisen äänitilan rakentumista suomalaisissa ja istanbulilaisissa kaupunkiympäristöissä. Tutkimuksessa kysyn, miten yksilöt ja yhteisöt ymmärtävät, rakentavat, muokkaavat ja hallitsevat yksityistä ja yhteistä äänitilaa eli äänellistä elinympäristöään. Tutkimushypoteesi yksityisen ja yhteisen äänitilan rajapinnasta liittyy ajatukseen, että kaupungeissa tiheästi rakennetuilla alueilla äänitilat ovat limittäisiä ja päällekkäisiä. Varsinkin asuntojen äänitila on huokoista ja valuvaa: sekä kaupunki julkisena äänitilana että naapureiden yksityiselämä äänien kantamana vuotavat seinistä riippumatta kodin sisälle. Tämä tilallinen ristiriita ja siihen liittyvät kulttuurisidonnaiset arvoasetelmat saavat kaupunkilaiset omaksumaan monenlaisia toimintatapoja ja ääneen sekä kuulemiseen liittyviä hallintastrategioita.

"Yksityinen" ei ole kulttuurista irrallinen osa vaan vahvasti sen arvoista ja yksilökäsityksistä riippuvainen elämänalue. Tutkimukseni pyrkii "yksityisen" käsitteen problematisoimiseen ja sen tilallis-ajallisten kerrostuneisuuksien kontekstoimiseen. Samalla problematisoin yksityisen vastaparia, "julkista", ja argumentoin, että julkisen sijaan "yhteisen" äänitilan kulttuurinen muotoutuminen on keskeinen käsite kaupunkiääniympäristön dynamiikan ymmärtämisessä. Olennaista tutkimuskysymyksen kannalta on yksityisen ja yhteisen rajapinnan käsittäminen abstraktin vastakkainasettelun sijaan konkreettisten äänitilojen risteymiksi, joissa tuotetaan kulttuurista ymmärrystä kaupungin äänitiloista, kodista, naapureista ja muusta ympäristöstä. Keskeiset väitteeni rakentuvat äänitilan kotoistamisen käsitteen ympärille. Äänitilan kotoistamisella tarkoitan niitä toimintatapoja ja valintoja ääniympäristön tulkinnassa ja muokkaamisessa, joilla pyritään luomaan ympärille miellyttävä, ennakoitava, tuttu tai kodin tunnelmaa kaikessa turvallisuudessaan heijastava äänimaisema.

Väitöskirja koostuu teoreettis-metodologisesta johdannosta ja neljästä tutkimusartikkelista. Ensimmäinen artikkeli pureutuu suomalaisen kerrostaloelämän akustemologiaan eli äänellisen tietämisen tapoihin tutkimalla "Sata suomalaista äänimaisemaa" -keruukilpailuun lähetettyjä kirjallisia kuvauksia merkittävistä ääniympäristöistä kerrostaloissa. Tulkitsen keruukirjoituksista erilaisia käytänteitä, joilla rakennetaan yksityistä äänellistä tilaa kaupunkikotiympäristössä.

Toisessa artikkelissa tutkin yksityisen ja yhteisen äänitilan dynamiikkaa turkkilaisessa kerrostaloympäristössä Istanbulin Çengelköyn kaupunginosassa. Tutkin 12 000 asukkaan keskiluokkaisen taloyhtiö Ata-2:n äänellistä kulttuuria etnografian keinoin: miten asunto-osakeyhtiössä asuvat toimivat akustisena yhteisönä, millaisista artikulaatioista tämä yhteisö muodostuu ja miten sitä ylläpidetään. Artikkelissa painotan sitä, miten asunnon äänimaisema muodostuu yksityisenä ja yhteisenä äänitilana ja miten naapuruutta määritellään äänellisinä rutiineina, odotuksina ja ennakoitavuuksina.

Kolmannessa artikkelissa laajennan reaalimaailman yksityisten ääniympäristöjen analyysin äänellisten tilojen representaatioiden analyysiin tarkastelemalla tapoja, joilla Istanbulia ja varsinkin kotitiloja on äänellisesti kuvattu turkkilaisessa elokuvassa 1930-luvulta nykypäivään. 1990-luvun lopussa uuden elokuvatekijäsukupolven aloittaessa uransa representaation estetiikka muuttui suosimaan rauhallisia kotiympäristöjä, sisätiloja, joissa äänillä ja niiden pienuudella on kerronnallisesti suuri merkitys. Esi- merkkeinä toimivien elokuvaääniraitojen analyysissa toistuvat teemat akustisesta järjestyksestä ja kerrostaloelämisen tilallisesta hallinnasta.

Neljäs artikkeli käsittelee yhteisen äänitilan rakentamista istanbulilaisessa kaupunkiympäristössä tarkkailemalla jalkapallofaniryhmän akustista toimintaa. Artikkelissa väitän kannattajaryhmän muodostavan akustisen yhteisön, joka muokkaa yhteistä tilaa lauluilla, marsseilla ja huudoilla. Akustinen yhteisö saa tukea myös elektroakustisesta yhteisöstä eli erilaisten virtuaaliportaalien ja sosiaalisen median toimintaympäristöistä, joilla akustisen yhteisön toimintasääntöjä opetellaan ja opetetaan.

Tutkimus on tehty osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Soundscapes and cultural sustainability (2009–2012). Hanke perustuu kolmeen aikaisempaan äänimaisematutkimusprojektiin: Acoustic Environments in Change (AEC), jossa tutkittiin kuuden eurooppalaisen kylän äänimaiseman muutosta kolmenkymmenen vuoden ajalta, Sonic Memories and Emplaced Pasts in European Villages ja Sata suomalaista äänimaisemaa.

Asiasanat: yksityinen, yhteinen, äänitila, äänimaisema, kotoistaminen, äänietnografia, akustemologia, äänellinen representaatio, Istanbul, turkkilainen elokuva, jalkapallofanius, kannatuslaulu