Completed theses

null A feel for the real : discourses of authenticity in popular music cultures through three case studies

Anttonen, Salli
UEF
25 Nov 2017 - 00:00:00

Muusikoilta odotetaan yhä aitoutta ja rehellisyyttä

Autenttisuus, joka suomeksi usein käsitetään esimerkiksi aitoudeksi tai uskottavuudeksi, nivoutuu populaarimusiikin arvolausumiin: artisteilta odotetaan edelleen rehellisyyttä ja taiteen ja esittävän persoonan vastaavuutta. Aitouden puhetavoilla voidaan rakentaa vangitsevia taiteilijapersoonia, kuten Lady Gagan tapauksessa, tai vastakohtaisesti tuomita yhtye arvottomaksi epäautenttisuuden vuoksi, kuten Nickelbackista puhuttaessa.

Perinteinen romanttinen autenttisuus on joidenkin tutkijoiden mukaan väistynyt lopullisesti ja olemme siirtyneet puhtaasti postmoderniin aikaan, jossa aitoa on enää tietoisuus siitä, ettei kukaan meistä ole aito. Filosofian maisteri Salli Anttosen väitöstutkimus haastaa tämän näkemyksen osoittamalla tutkimusartikkelien tapausesimerkkien kautta, että perinteiset taiteilijamyytit ja romanttinen autenttisuus ovat edelleen läsnä populaarimusiikin keskusteluissa, ja niin muusikot kuin musiikkikriitikot hyödyntävät niitä arvottaessaan aitoa muusikkoutta ja musiikkia. Modernimmat ja ironiset autenttisuuden puhetavat ovat myös osa tätä keskustelua, mutteivat koko totuus. Pikemminkin tämä erilaisten autenttisuusdiskurssien yhdistely voi toimia valttikorttina toimivan taiteilijaimagon luomisessa.

Autenttisuus on ollut arvo länsimaisessa kulttuurissa ja yksilökäsityksessä jo vuosisatojen ajan – "ole oma itsesi" on yleinen ohjenuora myös populaarissa self help -kirjallisuudessa. Käsitteen pitkä historia antaa sille painoarvoa, ja tarjoaa samalla oivallisen paikan tarkastella nyky-yhteiskuntaa ja sen arvomaailmaa. Folkin ja rockin yhteydessä autenttisuus nousi myös populaarimusiikin ja sen arvokeskustelujen ytimeen. Sitä on jäljitetty niin muusikkoidentiteeteistä kuin musiikista itsestäänkin. Musiikin on odotettu esimerkiksi kuvastavan sen synnyttäneen yhteisön tuntoja tai omalaatuisen luovan taiteilijan mielenliikkeitä.  

Autenttisuudella on huomattavaa valtaa etenkin arvolausumissa: niiden avulla toiset artistit asemoidaan tärkeiksi ja arvokkaiksi, toiset taas hylkiöiksi. Tutkitut tapaukset toivat kuitenkin esille myös vaihtoehtoja hegemonisille autenttisuuskäsityksille: vastadiskursseja, jotka pyrkivät vapauttamaan musiikillisia makujamme. Autenttisuus tarjoaa hedelmällisen näkökulman syventää ymmärtämystämme Lady Gagan mediakuvasta, Nickelbackin kielteisestä kriittisestä vastaanotosta sekä sensuurista metalligenressä.

Anttosen väitöstyö sisältää kolme artikkelia, jossa kussakin tarkastellaan eri tapausta: Lady Gagan haastatteluja Rolling Stone -lehdessä, Nickelback-yhtyeen levyarvioita suomalaisessa mediassa, sekä suomalaisten metalliyhtyeiden, Stam1nan ja Turmion Kätilöiden, sensuurikokemuksia ja niiden kytkeytymistä autenttisuuden kysymyksiin. 

Väittelijän yhteystieto: sallianttonen@gmail.com

Väitöskirja on julkaistu sähköisesti osoitteessa http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2557-2/