« Takaisin

Rantanen, Saijaleena / SibA (väitös 26.1.2013): Laulun mahti ja sivistynyt kansalainen. Musiikki ja kansanvalistus Etelä-Pohjanmaalla 1860-luvulta suurlakkoon.

 

 

Tutkimus selvittää, millä tavalla 1800-luvun puolivälin jälkeen käynnistynyt joukkojärjestäytymisen läpimurto vaikutti vallitsevaan musiikkikulttuuriin Etelä-Pohjanmaalla. Aktiivisen kansanvalistustoiminnan ja sitä seuranneen järjestäytymisen myötä raittiusliike, nuorisoseuraliike, työväenliike, vapaapalokunnat sekä lukuisat yhteiset juhlat, tapahtumat ja uudenlainen harrastustoiminta alkoivat koota ihmisiä yhteen kaupungeissa ja maaseudulla.

Uusien joukkoliikkeiden musiikki erosi selvästi totutusta. Näkyvimpiä ilmiöitä olivat laulukuorot ja torvisoittokunnat, jotka olivat keskeinen osa järjestötoimintaa alusta alkaen. Ne saivat mallinsa korkeakulttuurista, ja myös niiden ohjelmisto koostui lähinnä teoksista, joita säätyläistö suosi käyttömusiikkinaan. Järjestäytymisen myötä uudet musiikkiryhmät ohjelmistoineen alkoivat yleistyä myös tavallisen kansan keskuudessa.

Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena näkökulmana on kansallisuusaate ja sen vaikutukset rahvaan musiikilliseen kasvatukseen. Musiikilla oli oleellinen merkitys 1800-luvun lopun kansallisissa riennoissa tilaisuuden luonteesta riippumatta. Sen käyttö ei kuitenkaan perustunut ainoastaan viihdyttävyyteen vaan sillä oli merkittävä rooli myös erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteiden välittämisessä. Fennomaanien toiminnan myötä musiikista tuli väline, symboli, jonka avulla suomalaiskansallisia tavoitteita iskostettiin tavallisen kansan mieliin.

Etelä-Pohjanmaan osalta aiempi tutkimus järjestäytymisen ja musiikin suhteesta puuttuu lähes kokonaan. Maakunnalla oli kuitenkin keskeinen merkitys järjestäytymisen alkuvaiheessa, sillä Etelä-Pohjanmaalla perustettiin autonomisen Suomen ensimmäinen nuorisoseura, Kauhavan Nuorisoyhtiö, vuonna 1881, ja vuotta myöhemmin maakunnallinen Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura, jonka vaikutuksesta nuorisoseura-aate levisi muualle maahan. Musiikilla oli alusta alkaen tärkeä merkitys nuorisoseuran toiminnassa ja kasvatuksellisessa tehtävässä. Nuorisoseurojen tärkeimmiksi tapahtumiksi muodostuivat jokakesäiset nuorisojuhlat, joiden yhteydessä järjestettiin 1800-luvun lopussa myös ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat Kansanvalistusseuran mallin mukaan. Lisäksi huomattavan osan maakunnan kulttuuritoiminnasta muodostivat iltamat ja lukuisat muut huvitilaisuudet, joita eri yhdistykset järjestivät. Huvitapahtumien määrän lisääntyminen toimi pontimena uusien musiikkiseurojen perustamiselle, sillä niihin tarvittiin paljon musiikkiohjelmaa.

Tutkimuksessa järjestäytymisen vaikutuksia paikalliseen musiikkikulttuuriin Etelä-Pohjanmaalla tarkastellaan ruohonjuuritasolla kahden paikallisen musiikkiseuran, Ilmajoen torvisoittokunnan ja Isokyrön laulukunnan näkökulmasta sekä laajemmin maakunnallisella tasolla. Huomion kohteena ovat erityisesti musiikin käyttöyhteydet sekä järjestäytymisen aiheuttamat muutokset musiikilliseen repertuaariin. Tutkimusajanjakso päättyy suurlakkoon, jonka jälkeen järjestökenttä ja lakkoon saakka varsin yhtenäinen musiikkikulttuuri alkoivat eriytyä.

 

Avainsanat: fennomania, kansanvalistus, järjestäytyminen, torvisoitto, kuorolaulu, julkisuus, kansanjuhlat, kansallinen musiikkikulttuuri